93-vuotias leski Liisa Nikkilä asuu yksin lähes 200-neliöisessä synnyinkodissaan Kinnulassa, Keski-Suomessa. Vaikka hän on asunut talossa yksin yli 30 vuotta ja monet hänen ikätoverinsa ovat kuolleet, hän ei tunne itseään yksinäiseksi. Liisan mukaan syynä tähän on maaseudun sosiaalinen elämäntapa.

Yksinäisyys on yksi aikamme polttavimmista yhteiskunnallisista ongelmista, ja Tilastokeskuksen mukaan lähes puolet yli 85-vuotiaista kokee itsensä yksinäiseksi. Liisa Nikkilä on tässä suhteessa onnekas, sillä hän ei tunne itseään yksinäiseksi eikä kanna huolta pärjäämisestään.

Hänen luonaan käy päivittäin joku auttamassa ja pitämässä seuraa. Useimmiten kyseessä on naapuri Raija Mäkinen, 77, jonka kanssa ystävyys on vuosien varrella syventynyt. Mäkinen käy aamuisin katsomassa, että Liisa on herännyt ja tuo postin sisään. Hän valmistaa Liisalle päivällistä ja tuo puutarhastaan tuliaisia. Mäkinen korostaa, ettei heidän suhteensa ole hoivasuhde, vaan aitoa ystävyyttä.

Naiset pitävät ”juorukerhoa” ja muistelevat yhdessä vanhoja aikoja. Liisa muistaa entisen Kinnulan elämänmenon hyvin. Vaikka Kinnula on hiljentynyt nuorten muutettua pois, sosiaalinen elämäntapa on säilynyt ja hitsaa jäljelle jääneet entistä tiiviimmin yhteen. Liisan kolme poikaa auttavat myös hoitamalla talkkaroinnin ja äidin paperiasiat.

Apulaisprofessori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa, että maaseudulla asuminen ei itsessään suojaa yksinäisyydeltä, vaan olennaista ovat lähiverkostot ja palveluiden saavutettavuus. Hänen tutkimushankkeensa mukaan haja-asutusalueilla asuvat kotihoidon asiakkaat kokevat eniten yksinäisyyttä, mikä on usein yhteydessä avun ja tuen riittämättömyyteen.

Liisa Nikkilä on kiitollinen ympärillään olevista välittävistä ihmisistä. Hän elää päivän kerrallaan luottaen, että pärjäämisen vaikeutuessa hän on valmis muuttamaan oman pitäjän palvelutaloon.

Lähde: Helsingin sanomat